Breathing lakeland - näyttely 2026
Tarinoita kuvien takaa
1. Karelian night
Kun otin tämän kuvan, päädyin Kolin huipulle jo kolmannen kerran saman päivän aikana. Oli hiihtolomakausi ja tie vei naapurimaakuntaan. Ensimmäinen visiitti huipuille oli iltapäivän upean auringonpaisteen aikaan. Illalla päätettiin suunnata vielä katsomaan auringonlaskua ja odottelemaan pimeän koittoa. Saatiin hienoja värejä, tähtitaivas, sekä kuutamokin retkemme taustaksi. Ilta kääntyi jo yöksi, eikä suunnitelmissa ollut enää lähteä ulkoilemaan. Revontulikyttääjät -ryhmä alkoi kuitenkin somessa ”laulamaan”, joten pakko oli tarkistaa paikallinen tilanne. Valtavat tulethan siellä leimusi, joten eikun jäälle katsomaan ja kuvaamaan. Ei mennyt pitkään, kun ajatus hiipi takaraivoon. Kuinka monta kertaa Kolilla ollessa pääsee tällaista show’ta näkemään? Auto alle ja takaisin huippua kohti. Huipulla ei ruuhkaa ollut, mutta muutama muukin oli saman oivalluksen saanut. Kanssakyttääjistä tuli otettua heille muistoksi kuvia omien kuvailuiden ohessa. Kaiken kaikkiaan päivästä jäi käteen roppakaupalla hienoja kuvia ja sitäkin hienompia muistoja. Tässä yksi niistä!
2. Pakkasaamu
Maisemien kuvaaminen on usein enemmänkin oikeiden olosuhteiden odottamista ja hetkiin tarttumista. Tämän kuvan otin eräänä pakkasaamuna, kun olin ajelemassa silloiseen päivätyöhöni Punkasalmelle. Valo oli huikean hieno ja tilanne oli saatava dokumentoitua. Pikainen lennätys dronella ja matka jatkui työmaalle.
Tämä Pakkasharju voi muuten jäädä monelle Punkaharjulla käyvälle helposti unholaan. Lyhyehkö harjupätkä Punkasalmesta Kesälahdelle päin on kuitenkin vierailun ja ajelun arvoinen, eikä näkymiltään juurikaan häviä ”pääharjulle”.
3. Syysaamu harjulla
Punkaharjun monimuotoisuuden dokumentointi ja esitteleminen muodostui itselle tärkeäksi henkilökohtaiseksi kuvausteemaksi varsin pian, kun kuvausharrastukseni alkoi vakavoitua. Samalla alkoi syntymään myös visioita kuvista ja aiheista, joita haluan saada dokumentoitua. Yksi niistä oli ruskaisen harjualueen kuvaaminen hienossa valossa, usvan kera. Tänä kyseisenä aamuna se toteutui pitkähkön kyttäyksen ja usean ”turhan” reissun jälkeen.
4. Kuunpimennys Puruvedellä
Kuvattiin ja seurattiin kuunpimennystä porukalla 2025 syksyllä ystäväni mökkirannassa Kerimäellä. Tuuria oli, sillä saatiin seurata tätä ilmiötä tyynessä kelissä ja pilvettömältä taivaalta – kaikkialla seutukunnallamme saati Suomessa niin ei ollut. Kun pimennys päättyi, oli kuin päivä olisi valjennut järvelle.
5. Kruunupuiston norppa
”Vaahersalon sillan”, eli virallisesti siis Potkusalmen sillan alla on usein nähty puljaamassa norppia etenkin syksyisin. Kuulin näistä havainnoista ja järjestin erääksi aamuksi pari vuotta sitten sen verran aikaa, että ehtisin katsomaan saapuvatko norpat kala-apajilleen. Kovin pitkään ei sillan alla tarvinnut odotellakaan, kun pari päätä vilahti jo esiin. Seurailin ja kuvailin tilannetta sivummalla aikani, eivätkä hyväntuuliset kalastajat sitä panneet pahakseen.
6. Taivas lyö tulta
Revontulet ovat useamman kerran laittaneet kuvaajan iltaohjelmat uusiksi. Tässä jälleen yksi esimerkki niistä. Kaveri oli Olavinlinnalla jo kyttäysasemissa. Sometus ja viestittely ajoivat allekirjoittaneenkin tarkastamaan kotikulmille tilannetta, vaikka hiukan pilvistä oli ollut. Noh, ulkonahan show vasta räjähti käyntiin ja kaveri viestitti, että Savonlinnassa näyttää niin ikään hyvältä. Linna ja revontulet oli vielä kuvaamatta, joten hyvin pian kamerareppu olikin autossa ja auto suuntaamassa kohti Savonlinnaa. Taivaan näytös jatkui vielä pitkälle aamuyöhön ja linnakuviakin onnistuin saamaan. Omaksi suosiksi tuolta illalta jäi kuitenkin tämä kyseinen kuva, jossa historiallinen Salama-laiva sai taustalleen revontulet.
7. Aamunkoitto harjulla
Sumuinen Punkaharju on ollut yksi oma ”bucket shot” – kuva. Kuva, jonka olen halunnut todella saada otettua ja jonka eteen näin aika paljon vaivaa ja aikaakin. Vuosien mittaan huomasin, että upeiden sumujen muodostuminen harju-alueelle ei ole itsestään selvä asia. Monessa muussa paikassa usvaa voi reilustikin, mutta samaan aikaan harjulla välttämättä ei. Oletettavasti ympäröivät vesi-alueet vaikuttavat asiaan paljon. Ennen tämän kuvan ottamista olin jo onnistunut taltioimaan syksyisiä usvatunnelmia, mutta nälkää aiheen suhteen oli. Edeltävänä iltana ajelin myöhällä takaisin oopperakuvauksista Savonlinnasta Punkaharjulle. Matkalla näin jo useassa kohtaa, että sumua oli alkanut muodostumaan paljon. Kotiinsaapuminen ja oopperakuvien editointi saisi jäädä yöpuhteiksi. Matkalla oli pysähdyttävä taltioimaan Kulennoisten maastoihin jo kesäyön taikaa. Punkaharjullakin kävin, mutta kuvaamisen väärtiä näkymää siellä ei ollut ja editoinnitkin oli hoidettava. Öinen harharetki sai päättyä ja matka jatkui silloista kotia Tuunaansaareen ja yötöiden ääreen. Kun varsinaiset työt oli hoidettu ja edellisillan kuvat toimitettu eteenpäin, alkoi aamunkoitto olla jo lähellä. Usvaa oli edelleen ja pitkästä päivästä huolimatta houkutus lähteä vielä katsastamaan harjualue, oli kova. Kamat autoon ja takaisin kansallismaisemiin. Se tosiaan kannatti ja kameroille taltioitui yksi ikimuistoisimmista aamuistani Punkaharjulla, tämä kuva mukaan lukien.
8. Venevajat
Loppuvuosi on aliarvostettua aikaa. Talven tuleminen, ensijäät ja pimeät yöt tarjovat hienoja elämyksiä. Tämä on yksi näyttelyn vanhimpia kuviani. Ensijäät Kerimäen ikonisilla venevajoilla, tähtitaivaan kera!
9. Ensilumi harjulla
”Sumun ohella yksi pitkäaikaisista tavoitteista oli kuvata harju ensilumen ja sulan veden aikaan. Valkeutta hohtavat harjut ja sinisävyinen järvi. Ei jälleen itsestäänselvyys, sillä monena vuonna on käynyt niinkin, että järvi jäätyy jo ennen lumien tuloa ja ensilumi on peittänyt valkeudellaan koko maiseman. Kuvaamisen näkökulmasta lisähaastetta tekee sekin, että ensimmäiset lumet saattavat sulaa nopeasti pois, mikäli keli on plussalla, tai toisaalta järvet voivat jäätyä nopeasti, jos pakkasta riittää. Ilmastonmuutos on tehnyt talvista entistä ailahtevampia. Harmikseen on saanut huomata, että ”ensilumia” saa odottaa välillä pitkäänkin, tai sitten niitä voidaan saada useatkin pitkin alkutalvea.
10. Just chill.
Kesäilloista ja elämästä yleensäkin pitää muistaa nauttia, sen osaa norppakin. Tämä kuva on otettu sukumme mökin lähellä Puruvedellä. Iltasuppailumme saivat pienen lisäkäänteen, kun pää pilkisti esiin. Jatkettiin hetki matkaa, mutta tumma siluetti nousi piakkoin esiin toiselta suunnalta. Päätin meloa takaisin rantaan. Kamera sup-laudalle mukaan ja takaisin järvelle. Utelias norppa jatkoi seuraamistamme. Istuskeltiin laudoilla ja tähyiltiin ympäri peilityyntä Puruvettä. Tarkkaan ei tiennyt mistä päin pää seuraavaksi nousee, mutta aina muutaman minuutin välein se nousi. Joko chillailemaan, tai tuijottelemaan. Kopauttipa kerran toista lautaammekin!
11. ”Ensilumi” harjulla
”Sulaa vettä ja lumisia harjuja, kyllä kiitos! Tältähän se talven tulo näyttää. Vaikka kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, näyttää se aina kuitenkin vain vajaan ja valitun palan tarinaa, jollei sitä muilla keinoin avata katsojalle. Tämä näkymä voisi olla hyvinkin se, miltä marras-joulukuussa Punkaharjulla voi näyttää. Tosiasiassa kuva on kuitenkin otettu keväällä huhti-toukokuun taitteessa. Takatalvi saapui rajusti kyläilemään ja peitti orastavan kevään merkit alleen.
12. Kesäillan valo
Punkaharjun, kuten yleisestikin järviluontomme yksi hienouksista on se, että se voi näyttää varsin vaikuttavalta monissa eri valoissa ja olosuhteissa. Kesäillat toki ovat vaikuttavia, eivätkä syyttä!
13. Song of ice and fire
Tämä kuva on yksi esimerkki tilanteisiin tarttumisista. Lyhyt stoppi kesken matkanteon tutuille paikoille ja aamun valo talteen. Olisipa kyllä ollut tuona päivänä upeat puitteet retkiluisteluun!
14. Tarkkailija
On oma hommansa seurata ja kuvata eläimiä pitkäjänteisesti. Kun liikkuu paljon tien päällä ja pitää silmänsä auki, kuvaustilaisuuksia saattaa tupsahtaa eteen pyytämättäkin. Tämän pöllön kuvasin Savonrannalle vievän tien varrella, eräältä työkeikalta palatessani. Hakkuu-aukon laidalta kohoavassa vanhemmassa metsässä näkyi isohko vaalea lintu. Eikun vaan seuraavalta risteykseltä auto takaisin paikkaa kohti ja tien laitaan parkkiin. Pöllö oli yhä paikoillaan. Pitkä putki kameraan kiinni, ikkuna auki ja suljin laulamaan. Jos autosta olisi noussut ulos, olisi pöllö melko varmasti liihottanut heti tiehensä. Tällaisissa kohtaamissa autoa ei niin äkkiä kavahdeta, kuin selvästi erottuvaa ihmishahmoa. Aikansa pöllö sihtaili maisemaa, sitten joko kyllästyi paikallaan köröttävään autoon tai totesi, ettei tältä aukealta saalista saa.
15. The lake awakens
Vaikken ole varsinaisesti aamu-ihminen, on kuvaamisen myötä löytänyt itsensä aika ajoin luonnosta aamunkoittoa vastaanottamassa. Useimmiten ne ovat olleet varsin hienoja retkiä. Toinen seikka minkä kuvaus on niin ikään tuonut mukanaan, on lähiluonnon yhä vahvempi arvostus. Kun maastoja ryhtyy tosissaan tutkimaan ja karttoja selailemaan, löytyy läheltä vaikka minkä verran nähtävää ja koettavaa. Eikä ennakkoon tutkiminen ole mikään edellytys, päinvastoin joskus voi olla nimenomaan se jutun suola lähteä vain seikkailemaan antaa polkujen kuljettaa. Tämän kuvassa näkyvän suon äärelle päädyin ensimmäisen kerran eräällä maastopyörälenkillä. En suurempaa reittisuunnitelmaa tehnyt, mielessä oli vain suurpiirtein suunta ja ajatus katsoa millaisia polkuja tulee vastaan. Samoilla reiteillä tuli myöhemmin liikuttua useammankin kerran. Tämä kuva syntyi sitten eräällä aamuisella kuvausmissiolla, jolloin olosuhteet ns. kohdallaan. Pari lähipaikkaa oli tsekattuna ja kuvattuna. Tämä lenkillä vastaan tullut paikka muistui mieleen ja arvioin, että näkymät voisivat olla silloisissa olosuhteissa oikein hyvät. Paikan päällä pääsikin todistamaan, kuinka järvi ja suo heräävät uuteen päivään.
16. Breath of winter
Tammikuinen päivä ja pakkasta miltei kolmisenkymmentä astetta. Kyrönsalmen virrat eivät tällaisesta vielä hyydy, vaikka lämpöä pakenee Saimaasta jatkuvalla syötöllä. Onneksi ei hyydy herkästi kuvauskalustokaan, vaikka kova pakkanen ja kostea vesihöyry muodostavatkin riskialttiin koktailin. Jos pitäisi kuvailla Järvi-Suomen winter wonderland, niin valtaisien tykkylumipuiden sijaan se on minun mielessäni enemmänkin jään, veden ja lumen huurteista harmoniaa.
Hinnat tulosteille/tauluille
Koko Hinta ilman kehyksiä sis.alv25,5% Hinta kehyksillä sis.alv25,5%
20x30 (kehys 30x40) 45 € 65 €
40x50 (kehys 50x70) 70 € 95 €
40x40 (kehys 50x50) 70 € 95 €
50x70 (kehys 70x100) 95 € 135 €
Huom. kuvat tilattavissa myös eri koossa, kuin näyttelyssä esillä olevina.
Useimmista kuvissa on saatavilla kuva myös erilaisella rajauksella, kuin näyttelyssä olevina.
Kysy lisää: jussi@puruvesiproductions.fi 050 544 7695
Kuvaaja
jussi silvennoinen
Upea järviluontomme elää ja hengittää omilla maagisilla tavoillaan vuoden ympäri. Olen kuvannut Punkaharjua ja sen lähiseutua harrastuksen ja töiden kautta vuosien ajan, pyrkien taltioimaan ja näyttämään sen monipuolisuutta.
Tämä näyttely tarjoaa kurkistuksia kuvattuun materiaaliin viimeisen vuosikymmenen ajalta. Kuvien taustalla on monia tarinoita. Osa on ollut puhdasta hetkeen tarttumista ilman suurempaa ennakkosuunnittelua. Osa pidemmän suunnittelun, ison vaivannäön ja useiden yritysten kautta saavutettuja onnistumisia.
Näyttely on esillä Kruunupuistossa Punkaharjulla ainakin lokakuun loppuun asti 2026.

